Siperiankissa

18.04.2020
Eemeli
Eemeli

Siperiankissa on puolipitkäkarvainen rotu, jolla on muhkea kolminkertainen turkki. Siperiankissan juuret ovat todennäköisesti muinaisessa Persiassa ja Transkaukasiassa, josta . kissat levisivät nykyisen Venäjän alueelle.

Siperiankissaa pidetään Venäjällä kansallisrotuna, koska se on ollut pitkään vallitseva kissatyyppi venäläisten lemmikkinä.  

Joukko venäläisiä rotukissaharrastajia päätti 1980-luvun lopulla valita tietyn tyyppisiä kissoja, joista muodostettiin siperiankissojen kantajoukko. Kasvatukseen käytettiin kissoja, joita löydettiin lähinnä suurkaupunkien, kuten Moskovan ja Pietarin kaduilta, mutta myös Siperian ja Venäjän Kaukoidän alueen kissoja otettiin mukaan kasvatustyöhön. Suomessa ensimmäinen siperiankissa rekisteröitiin vuonna 1993.

 Siperiankissa muistuttaa kahta muuta puolipitkäkarvaista rotua, Maine Coonia ja Norjalaista metsäkissaa. Siperiankissa on kuitenkin näitä kahta rotua hiukan pienempi ja eroja on myös ruumiinrakenteen ja erityisesti pään muodossa. Siperiankissan sisarrotu on Neva Masquarade. Erotuksena perinteiseen siperiankissaan Neva Masquaradella on naamio ja siniset silmät.

Siperiankissalla on muhkea talviturkki, johon kuuluvat kauluri ja polvihousut. Selässä on muuta turkkia karkeampi ”sadetakki”. Turkki on helppohoitoinen, eikä takkuunnu kovin helposti. Harjaus noin kerran viikossa pitää turkin kunnossa.  Keväällä karvanlähtöaikaan turkkia kannattaa kuitenkin harjata useammin takkuuntumisen estämiseksi. Näyttelykissan turkki pestään ennen näyttelyä, mutta muuten turkki ei juuri pesua kaipaa. Rotustandardissa on sallittu kaikki  muut  paitsi naamiovärit (Neva), suklaa, kaneli, lila ja beige.

Luonteeltaan siperiankissa on älykäs, rohkea ja sosiaalinen. Se kiintyy perheeseensä ja hengailee aina samassa tilassa missä ihmisetkin ovat. 

Siperiankissa on terve rotu, eikä jalostuskissoille ole pakollisia geeni- tai terveystutkimuksia. Useimmat kasvattajat kuitenkin ultraavat  jalostuskissat HCM:n varalta. HCM on kissojen yleisin sydänsairaus, jota esiintyy useimmilla roduilla ja sekarotuisilla kissoilla. Se ei ole siperiankissoilla yleinen, eikä rodulla ole todettu  muitakaan perinnöllisiä sairauksia.